Kauhajoki ja vastuu

En ole aikaisemmin puuttunut Kauhajoen surulliseen ja masentavaan tapahtumaan. Ehkä asia on ollut liian lähellä. Olenhan itsekin ammatillisen oppilaitoksen opettaja. Muodollisesti Kauhajoella tosin oli kyse ammattikorkeakoulusta, mutta se toimii samoissa tiloissa ja on hallinnollisesti osa samaa koulutuskuntayhtymää ammatillisen oppilaitoksen kanssa.

Selityksiä, selityksiä

Ainakaan minä en ymmärrä tai osaa selittää tapahtunutta. Monenlaisia selityksiä on jo esitetty, mutta kyllä niiden kaikkien kohdalla vastuu on edelleen kuulijalla. Täysin uskottavaa selitystä ei ole esitetty, eikä ehkä koskaan saadakaan.

Yksi mahdollisuus edelleen on, että kyseessä on vain yksittäisen häiriintyneen nuoren miehen (niin Myyrmannin, Jokelan kuin Kauhajoenkin kohdalla) todella typerästä, raskaasta rikoksesta. Jos olisin uskovainen puhuisin verenruskeasta synnistä. Valitettavasti tekijällä vain on kaikissa mainituissa tapauksissa ollut mahdollisuus saada käyttöönsä väline, joka on tehnyt monista täysin viattomista hänen yksityisten ongelmiensa uhreja.

Näyttää selvältä, että jossain määrin kyseessä on kielteisten esikuvien seuraamisesta, suoranaisesta matkimisesta. Vaikka kaikki pahuus ei olekaan peräisin Yhdysvalloista, taitavat nämä kouluampumiset juontaa sikäläisistä esimerkeistä.

Ei enää

Tärkeintä on nyt katsoa eteenpäin. Tällaista ei saa enää tapahtua Suomessa. Ei enää. Mutta miten se estetään? Mielestäni pitää käyttää kaikkia mahdollisia laillisia ja moraalisesti kestäviä keinoja.

Tällaisten veritekojen vaara ei varmaan katoa, ennen kuin me elämme hyvässä yhteiskunnassa, joka tukee lasten ja nuorten tasapainoista kasvua ja kehittymistä ja aikuisten selvitymistä elämän vaikeuksissa. Mutta koska siihen päästään? Tuskin koskaan täydellisesti.

Siksi pitää nyt lisätä koulujen oppilashuollon ja terveydehuollon voimavaroja, lastensuojelun toimintakykyä, lasten- ja nuorisopsykiatrian resursseja jne. jne.

Aseita rajoitettava

Mutta myös välittömiin suojatoimiin pitää ryhtyä. Esimerkiksi tuliaseiden saatavuutta pitää rajoittaa. Voidaan perustellusti kysyä, miksi ihmisellä pitää olla ampuma-ase, jos hän ei harrasta järjestäytyneesti ampumaurheilua tai metsästystä. Ei rajoitusten välttämättä tarvitse koskea nykyisiä vakiintuneita harrastajia. He ovat pääsääntöisesti osoittaneet luotettavuutensa. Uusien aselupien, aseiden ja ampumatarvikkeiden saamisen pitäisi kuitenkin olla kiven takana.

Kauhajen joukkomurhaaja oli kuulemma ampunut pari sataa laukasta! Miksi ihmeessä hänellä saattoi olla niin paljon, ilmeisesti laillisia, patruunoita, vaikka ase olikin?

Kaiken kaikkiaan aseiden määrää suomalaisessa yhteiskunnassa pitää reippaasti vähentää. Rajoitukset eivät täysin pysty estämään pahoja tekoja, mutta niillä voidaan ainakin koettaa rajoittaa vahinkoja ja uhrien määrää.

Läsnäolo koulun vahvuus

Toivottavasti Suomessa ei silti mennä toiseen äärimmäisyyteen. Emme tarvitse metallinpaljastimia tai edes lisää kameravalvontaa kouluhin, ainakaan kaikkiin. Kyllä muiden keinojen pitää olla etusijalla: ihmisen huomioimisen, hoitamisen ja hoivaamisen, läsnäolon. Se on kuitenkin yhä koulun vahvuus, verrattuna vaikka internetiin.

Vastuu

Saska Saarikoski kirjoitti näistä asioista tänään melko hyvin Helsingin Sanomissa. Aina hänen kanssaan ei voi olla samaa mieltä. Olen nytkin eri mieltä siitä, pitääkö jotkut saattaa tapahtuneesta vastuuseen. Mielestäni pitää.

Suomessa on kummallinen vastuun väistelyn ja pakoilun käytäntö, jopa perinne. Jokelan tapahtuman jälkeen hallitus, pääministeri ja asianomaiset vastuuministerit suureen ääneen vakuuttivat, että kaikkiin mahdollisiin toimiin ryhdytään. Käytännössä kymmenen kuukauden aikana ei ole tehty mitään.

Kaikissa sivistysmaissa koko hallitus olisi nyt Kauhajoen trgedian jälkeen jättänyt eroilmoituksensa pääministerin johdolla. Meillähän tointa hoitaa Matti Vanhanen (kesk). Vähintään vastuuministerit olisivat eronneet. Ainakin sisäministeri Anne Holmunlundin (kok) pitäisi ymmärtää erota. Mutta myös lainvalmistelusta vastaavan oikeusministeri Anne Braxin (vihr) tulisi jättää paikkansa käytettäväksi. Sitä sanotaan poliittiseksi vastuuksi.

- Helsingin Sanomat suhtautuu asiaan toisin. Tänään Braxille on annettu runsaasti tilaa ja näkyvyyttä, kun hänen sallitaan esitellä omissa nimissään politiikan tutkijoiden tuloksia uhkaavasta äänestysaktiivisuuden laskun jatkumisesta. Mitään toimia hän ei siinäkään asiassa esitä. HS:n - ja monien muiden lehtien ja radion ja televison - jotkut toimittajat ovatkin selvästi vihreiden äänenkannattajia.

Julkisuudessa käytettävissä olleen tiedon perusteella myös aseen tappajan käsiin jättänyt poliisimies on valitettavasti ainakin osavastuussa tapahtumista. Oikeusvaltion periaatteiden mukaan hänen osaltaan tämän asian kuitenkin tutkii ja harkitsee syyttäjä. Siihen pitää voida luottaa.

Suurin vastuu on tietysti kuitenkin tekijällä, rikollisella. Sitäkään ei pidä unohtaa, eikä kieltää. Teoistaan pitää ottaa vastuu ja vastuu pitää sälyttää vastuulliselle.

On sitten aivan eri asia auttaa vaikeuksissa olevaa ja kärsivää ihmistä. Se on meidän kaikkien ja varsinkin yhteiskunnan palvelujärjestelmien velvollisuus ja tehtävä.

Mutta henkilökohtaiset ongelmat eivät oikeuta pahan tekemistä muille.

__________________________________________________________