Minulla on tapana poimia ainakin pari roskaa asianmukaisiin jätesäiliöihin (suom. roskis) ulkona liikkuessani. Asiaan meitä kaikkia innostamassa taitaa olla oikein liikekin; itse toimin sisäisestä innostuksesta (joku psykiatrisesti suuntautunut ihminen puhuisi varmaan pahanlaisesta pakkoneuroosista, joka juontaa ties mistä lapsuuden kokemuksista).
Se on aika turhauttavaa. Esimerkiksi työmatkallani bussipysäkiltä työpisteeseen (ehkä kilometrin matka) kerään helposti muovipussillisen roskia. Onneksi työpaikan oven vieressä on jätesäiliö ja heti oven sisäpuolella WC, jossa voin pestä käteni. (HUOM! Hanskat ja maatuva jätepussi aina mukaan!) Tämän saisi vain tehdä pari kertaa viikossa ja aina löytyy yhtä paljon kerättävää.
Roskat eivät ole maailman pahin ympäristöongelma. Enemmänkin ne ovat esteettinen haitta eli ne eivät miellytä silmää. Lika ja roskat ovat tietenkin lopulta vain ainetta väärässä muodossa väärässä paikassa, ja vain jonkun silmin.
Vaikka toisaalta jotkin roskat kyllä vahingoittavat esimerkiksi joitakin eläimiä, kuten muovit joutuessaan hengitys- ja ruoansulatuselimiin. Useimmiten teiden ja katujen vierille heitetyt roskat ovat paperia tai pahvia, jotka toki aikaa myöten maatuvat ja palaavat luonnon ikuiseen kiertoon. Kyllä muovitkin maatuvat - lopulta. Siihen voi vain mennä aika kauan.
Silti ihmettelen roskaamista. Usein on selvää, että roskat, esimerkiksi hampurilais- tai pizza-aterian kääreet on heitetty pientareelle autosta. Karamellipussit lienevät lasten jäjiltä. Tupakka-askit ties kenen.
Ajattelen, että jos ihminen ehdoin tahdoin roskaa lähiympäristöään, ei hän välitä paljoa laajemmistakaan asioista, luonnosta tai yhteiskunnasta, ehkä ei omasta elmästäänkään, tai lastensa elämästä.
Joissain lähiöissä tämä saattaa kuvastaa ihmisten yleistä voimattomuutta ja turhautumista. Mutta roskaamisen vähentäminen ja roskien kerääminen voisivat myös olla edes pieni käänne, jolla ihmiset alkaisivat ottaa otetta asuinympäristöstään, kunnastaan ja lopulta koko yhteiskunnasta.
Vai olenko liian toiveikas?
______________________________________________________________
Iloinen Asko
Isä poikansa kuvaamana. Alkusyksy 2008.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Parahin ehdokas,
Olen samaa mieltä ja erityisesti olen pohtinut luonnonvarojen käyttöä vaalimainontaan. Postilaatikkoni täyttyy toinen toistaan värikkäämmistä vaalimainoksista, löytyypä niitä maahanheitettynä kotikadultani ja pensasaidastani. Ketä tämä haaskaus palvelee? On hienoa kun tapaat äänestäjiä henkilökohtaisesti turuilla ja toreilla, niin kauppakeskuksissa kuin apteekeissakin. Viesti tulee ihmiseltä ihmiselle.
Ehdokas Mäki, saitte ääneni!
Nimimerkki "Ääni Luolavuoresta"
Lähetä kommentti