Asko Mäki: Kiitän, pahoittelen ja pyydän anteeksi huonoa vaalimenestystäni!

(Kolmas, kehitetty ja Vipun tulosten osalta korjattu versio tekstistä).

Samalla kun kiitän lämpimästi jokaista minulle luottamuksensa osoittanutta ja numeroni äänestyslippuunsa piirtänyttä 61 turkulaista, esitän syvän pahoitteluni ja pyydän anteeksi riittämätöntä tulostani.

Valtuustopaikkani jäi laskennallisesti 229 äänen päähän, enkä yltänyt edes varavaltuutetuksi. Jäin Vasemmistoliitton ehdokkaiden äänten keskiarvosta (119,88; mikä on kyllä tässä tapauksessa melko huono vertauskohta) 58 äänen päähän. Tulin kaikkien puolueiden kaikkien ehdolla olleiden joukossa juuri ja juuri paremmin menestyneen puoliskon loppupäähän (309. sija, tosin muutaman saman äänimäärän saaneen kanssa aakkosjärjestyksen mukaan sijoitettuna). Samoin sijoituin Vasemmistoliiton listalla.

Valitan, että äänesi, hyvä kannattajani, ei tuottanut toivomaasi tulosta. Syy on yksin minun vajavaisen kampanjani, josta kannan täyden poliittisen (ja osin melko raskaan taloudellisen) vastuun seuraavien neljän vuoden ajan.

- - -

Tulostani voi yrittää selittää muutamalla seikalla. Ensiksi, en tavoittanut riittävän montaa turkulaista, jotta he olisivat voineet edes harkita äänestämistäni. Kampanjani oli siis liian suppea. Parempi menestys olisi edellyttänyt huomattavasti isompaa kampanjaa. Se puolestaan olisi vaatinut rahaa kunnolliseen lehtimainontaan. Rahaa minulla ei ollut, eikä ole.

Toinen ja ehkä yhtäaikainen vaihtoehto olisi ollut mahdollisimman laajan tukiryhmän kokoaminen jakamaan jollakin keinoin mahdollisimman halvalla tehtyjä esitteitä minusta. En siihen ryhtynyt päätettyäni koko ehdokkuudestani vasta keväällä, arvioni mukaan tuolloin liian myöhään täysimittaisen kampanjan aikaan saamiseksi ja siihen liittyen kattavan tukiryhmän kokoamiseksi. Jos kukaan nyt edes olisi ollut halukas vaalityötäni tekemään.

Toiseksi, huonoa menestystäni voisi yrittää selittää tavoitteideni kehnoudella. Jos näin on, asialle ei olisi voinut mitään, koska olen vilpittömästi esittämieni päämäärien takana. Eivätkö ajatukseni siis saaneet turkulaisten kannatusta? Sitä on mahdotonta lopullisesti arvioida edellisen syyn vuoksi.

Kolmanneksi, voi olla, etten henkilönä herätä luottamusta, tai ole vetovoimainen. Jos näin on, vikaa on enää tässä iässä vaikea korjata. Ehkä olen menneen talven lumia.

Edelliseen liittyy kyllä mahdollisesti eräänlaisen taktisen äänestämisen ilmiö: jos arvelee, ettei ehdokkaalla ole mahdollisuuksia tulla valituksi, antaa äänensä helposti suunnilleen samanlaisia asioita ajavalle toiselle ehdokkaalle, jolla arvelee olevan paremmat mahdollisuudet tulla valituksi. Tämä ilmiö yleensä parantaa aikaisemmissa vaaleissa hyvin menestyneiden ehdokkaiden mahdollisuuksia.

Vasemmistoliiton Turun kunnallisjärjestön lehti Uusi Päivä vielä vahvisti tätä ilmiötä antamalla palstansa käyttöön pääasiassa edellisen valtuuston valtuutetuille. Monet heistä menestyivätkin varsin hyvin, vaikka eivät toki pelkästään tästä syystä. Eikä esittäytyminen Uuden Päivän sivuilla olisi välttämättä parantanut omaakaan vaalimenestystäni. Olihan se parempi monilla muilla sellaisilla ehdokkailla, jotka eivät hekään juttuaan ja kuvaansa UP:ään saaneet.

Lehden toimitukselliset ratkaisut jäivät kyllä muutenkin kaivelemaan ja ihmetyttämään. Oli kuin UP olisi tehty tarkoituksella vain jakamaan jotain kuvitteellista äänipottia, eikä sillä edes yritetty hankkia uusia kannattajia Vasemmistoliitolle.

Voihan tietysti myös olla, etä kaikki mainitsemani syyt ovat vaikuttaneet yhtä aikaa ja saman suuntaisesti vaalimenestykseeni.

Viime vuosina uudelleen virinnyt poliittinen aktiivisuuteni ei siis tuottanut juurikaan tulosta, joka olisi näkynyt merkittävänä vaalikannatuksena. Tähän on vain tyytyminen, kansanvaalin tuloksesta ei voi valittaa. Vox populi, vox dei.

- - -

Vaalikampanjassa oli toki miellyttäviäkin piirteitä, myös näin jälkeen päin ajatellen. Yhteistyö Turun viherpunaisen vasemmiston (Vipu) muiden tovereiden, ystäväni Riikka Oksasen, väsymättömien Tarmo Aaltosen ja Reijo Salmen ja aina ystävällisen Ulla Syväkarin, kuten kaikkien muidenkin kanssa, oli miellyttävää ja siitä jäi pelkästään hyvä mieli.

Yhteinen tuloksemme oli myös voimavaroihin nähden vähintäänkin kohtuullinen, 1344 ääntä, mikä oli 11,2 prosenttia Vasemmistoliiton äänistä Turussa. Mirka Muukkonen valittiin uutena myös valtuustoon ja Riikka sekä Ilpo Leino varalle.

Mirkaa nyt kyllä kaikki ovat lukemassa oman ryhmänsä menestyjäksi ja tietenkin hän edustaakin koko Turun Vasemmistoliittoa. Listaltamme valittu Pasi Heikkilä oli keivelänä ja ilmeisen pidettynä miehenä myös useammassakin eri tahon mainoksessa ja listassa. Tulos oli tunnetusti hyvä eli Pasi tuli uudelleen valituksi.

Joka tapauksessa Vipu päihitti muutaman vaaleissa yrittäneen pienpuolueen mennen tullen!

- - -

Vasemmistoliitto sai Turussa todellisen torjuntavoiton, mistä ei kaikkialla, eikä kaikkien sitä väittäneiden puolueiden kohdalla voi todellakaan puhua. Saimme Turussa entisen ääniosuutemme (14,1%) ja absoluuttinen äänimäärämme jopa kasvoi (+ 597). Voidaan siis arvioida, että Vasemmistoliiton politiikka on Turussa ollut ainakin kohtuullisen hyvää (vaikka pahoja pienempiä virheitä ja kömmähdyksiä sekä anteeksiantamatonta passiivisuutta onkin ollut) ja kampanjamme onnistui pääpiirteissään myös tiedon siitä välittämään turkulaisille.

Suurista kaupungeista Vasemmistoliiton menestys taisi olla parasta juuri Turussa (täytyy vielä käydä tilastot järjestelmällisesti läpi). Menestystä voinee selittää nelivuotiskauden kohtuullisen politiikan lisäksi hyvällä, monipuolisella, sukupuolijaoltaan tasapainoisella ja nuorekkaalla ehdokasjoukolla, jossa oli paljon luontevan kannattajaryhmän joukosta nousseita ihmisiä. Itse en valitettavasti kuulunut viimeksi mainitsemaani ryhmään.

Toinen selittäjä on melko varmasti raivokas kampanjointi, jota tosin oli tekemässä valitettavan pieni ja ikääntynyt joukko. Onneksi myös nuoria ehdokkaita oli omaa työtään tekemässä, mikä Misha Dellingerin laskelman mukaan tuotti yli 2 000 ääntä (mukana kyllä taas Mirka M:n 500).

Esimerkiksi Vipun aineistoja ja ehdokkaiden mainoksia jaettiin varmaan pitkälle yli 15 000 tuhatta. Muut vastaavat yhdistykset ja ryhmät tekivät todennäköisesti samanmoisen urakan. Tällaisella kampanjoinnilla on merkitystä erityisesti jo kantansa päättäneiden aktivoinnissa viime kädessä uurnille. Uusia kannattajia sillä kootaan vähemmän.

Voimme onnitella toisiamme hyvästä vaalituloksesta ja valittuja hekilökohtaisesta menestyksestä!

Vieläkin paremmin olisi kyllä kaiken järjen mukaan voinut mennä ja torjuntavoitto muuttua todelliseksi kannatuksen kasvuksi ja valtuustopaikkojen lisäykseksi. Miksei näin käynyt? Siitä kannattaa Vsemmistoliiton piirissä käydä perusteellinen keskustelu, joka luo perustaa tulevien vuosien työlle.

Omalta osaltani harkitsen, onko minulla edellytyksiä olla mukana tällaisessa keskustelussa, ainakaan ensi maanantain Vasemmistoklubin jälkeen. Mielipiteilläni tuskin on paljoakaan painoarvoa saavuttamani äänimäärän perusteella. Ei tupata, jos ei tykätä.
______________________________________________________________