Älä osta toriparkkia! - Ilmoittaudu ostoboikottiin!

Iloinen Asko

Iloinen Asko
Isä poikansa kuvaamana. Alkusyksy 2008.

tiistai 30. syyskuuta 2008

Kauhajoki ja vastuu

En ole aikaisemmin puuttunut Kauhajoen surulliseen ja masentavaan tapahtumaan. Ehkä asia on ollut liian lähellä. Olenhan itsekin ammatillisen oppilaitoksen opettaja. Muodollisesti Kauhajoella tosin oli kyse ammattikorkeakoulusta, mutta se toimii samoissa tiloissa ja on hallinnollisesti osa samaa koulutuskuntayhtymää ammatillisen oppilaitoksen kanssa.

Selityksiä, selityksiä

Ainakaan minä en ymmärrä tai osaa selittää tapahtunutta. Monenlaisia selityksiä on jo esitetty, mutta kyllä niiden kaikkien kohdalla vastuu on edelleen kuulijalla. Täysin uskottavaa selitystä ei ole esitetty, eikä ehkä koskaan saadakaan.

Yksi mahdollisuus edelleen on, että kyseessä on vain yksittäisen häiriintyneen nuoren miehen (niin Myyrmannin, Jokelan kuin Kauhajoenkin kohdalla) todella typerästä, raskaasta rikoksesta. Jos olisin uskovainen puhuisin verenruskeasta synnistä. Valitettavasti tekijällä vain on kaikissa mainituissa tapauksissa ollut mahdollisuus saada käyttöönsä väline, joka on tehnyt monista täysin viattomista hänen yksityisten ongelmiensa uhreja.

Näyttää selvältä, että jossain määrin kyseessä on kielteisten esikuvien seuraamisesta, suoranaisesta matkimisesta. Vaikka kaikki pahuus ei olekaan peräisin Yhdysvalloista, taitavat nämä kouluampumiset juontaa sikäläisistä esimerkeistä.

Ei enää

Tärkeintä on nyt katsoa eteenpäin. Tällaista ei saa enää tapahtua Suomessa. Ei enää. Mutta miten se estetään? Mielestäni pitää käyttää kaikkia mahdollisia laillisia ja moraalisesti kestäviä keinoja.

Tällaisten veritekojen vaara ei varmaan katoa, ennen kuin me elämme hyvässä yhteiskunnassa, joka tukee lasten ja nuorten tasapainoista kasvua ja kehittymistä ja aikuisten selvitymistä elämän vaikeuksissa. Mutta koska siihen päästään? Tuskin koskaan täydellisesti.

Siksi pitää nyt lisätä koulujen oppilashuollon ja terveydehuollon voimavaroja, lastensuojelun toimintakykyä, lasten- ja nuorisopsykiatrian resursseja jne. jne.

Aseita rajoitettava

Mutta myös välittömiin suojatoimiin pitää ryhtyä. Esimerkiksi tuliaseiden saatavuutta pitää rajoittaa. Voidaan perustellusti kysyä, miksi ihmisellä pitää olla ampuma-ase, jos hän ei harrasta järjestäytyneesti ampumaurheilua tai metsästystä. Ei rajoitusten välttämättä tarvitse koskea nykyisiä vakiintuneita harrastajia. He ovat pääsääntöisesti osoittaneet luotettavuutensa. Uusien aselupien, aseiden ja ampumatarvikkeiden saamisen pitäisi kuitenkin olla kiven takana.

Kauhajen joukkomurhaaja oli kuulemma ampunut pari sataa laukasta! Miksi ihmeessä hänellä saattoi olla niin paljon, ilmeisesti laillisia, patruunoita, vaikka ase olikin?

Kaiken kaikkiaan aseiden määrää suomalaisessa yhteiskunnassa pitää reippaasti vähentää. Rajoitukset eivät täysin pysty estämään pahoja tekoja, mutta niillä voidaan ainakin koettaa rajoittaa vahinkoja ja uhrien määrää.

Läsnäolo koulun vahvuus

Toivottavasti Suomessa ei silti mennä toiseen äärimmäisyyteen. Emme tarvitse metallinpaljastimia tai edes lisää kameravalvontaa kouluhin, ainakaan kaikkiin. Kyllä muiden keinojen pitää olla etusijalla: ihmisen huomioimisen, hoitamisen ja hoivaamisen, läsnäolon. Se on kuitenkin yhä koulun vahvuus, verrattuna vaikka internetiin.

Vastuu

Saska Saarikoski kirjoitti näistä asioista tänään melko hyvin Helsingin Sanomissa. Aina hänen kanssaan ei voi olla samaa mieltä. Olen nytkin eri mieltä siitä, pitääkö jotkut saattaa tapahtuneesta vastuuseen. Mielestäni pitää.

Suomessa on kummallinen vastuun väistelyn ja pakoilun käytäntö, jopa perinne. Jokelan tapahtuman jälkeen hallitus, pääministeri ja asianomaiset vastuuministerit suureen ääneen vakuuttivat, että kaikkiin mahdollisiin toimiin ryhdytään. Käytännössä kymmenen kuukauden aikana ei ole tehty mitään.

Kaikissa sivistysmaissa koko hallitus olisi nyt Kauhajoen trgedian jälkeen jättänyt eroilmoituksensa pääministerin johdolla. Meillähän tointa hoitaa Matti Vanhanen (kesk). Vähintään vastuuministerit olisivat eronneet. Ainakin sisäministeri Anne Holmunlundin (kok) pitäisi ymmärtää erota. Mutta myös lainvalmistelusta vastaavan oikeusministeri Anne Braxin (vihr) tulisi jättää paikkansa käytettäväksi. Sitä sanotaan poliittiseksi vastuuksi.

- Helsingin Sanomat suhtautuu asiaan toisin. Tänään Braxille on annettu runsaasti tilaa ja näkyvyyttä, kun hänen sallitaan esitellä omissa nimissään politiikan tutkijoiden tuloksia uhkaavasta äänestysaktiivisuuden laskun jatkumisesta. Mitään toimia hän ei siinäkään asiassa esitä. HS:n - ja monien muiden lehtien ja radion ja televison - jotkut toimittajat ovatkin selvästi vihreiden äänenkannattajia.

Julkisuudessa käytettävissä olleen tiedon perusteella myös aseen tappajan käsiin jättänyt poliisimies on valitettavasti ainakin osavastuussa tapahtumista. Oikeusvaltion periaatteiden mukaan hänen osaltaan tämän asian kuitenkin tutkii ja harkitsee syyttäjä. Siihen pitää voida luottaa.

Suurin vastuu on tietysti kuitenkin tekijällä, rikollisella. Sitäkään ei pidä unohtaa, eikä kieltää. Teoistaan pitää ottaa vastuu ja vastuu pitää sälyttää vastuulliselle.

On sitten aivan eri asia auttaa vaikeuksissa olevaa ja kärsivää ihmistä. Se on meidän kaikkien ja varsinkin yhteiskunnan palvelujärjestelmien velvollisuus ja tehtävä.

Mutta henkilökohtaiset ongelmat eivät oikeuta pahan tekemistä muille.

__________________________________________________________

Kauhajoki ja medikalisaation loppu?

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve torjuu ehdotuksen lääkärin mielenterveyslausunnosta aseluvan ehtona. Hänen mukaansa poliisin pitää yksin päättä asia. Millä perusteilla poliisin pitää päätöksensä tehdä, siihen Pälve ei ottanut kantaa lyhyessä radiohaastattelussa (30.9.2008 Aamunpeili).

Pälven kannanotto merkitsee käännettä uuteen suuntaan. Jo muutaman kymmenen vuoden ajan lääkärit ja varsinkin lääkeyritykset ovat pyrkineet tekemään kaikista ihmisten ja yhteiskunnan ongelmista lääketieteellisiä ja esittämään ratkaisuiksi lääketieteellisiä hoitoja ja lääkkeitä. Ei siis enää. Ehkä pää on tullut vetävän käteen?

perjantai 26. syyskuuta 2008

Syysretki Ruissaloon

Kävin vapaapäivänäni syysretkellä Ruissalossa.

Ajoin tietysti linja-auton kyydissä. Bussilla kuljen aina työmatkatkin Turun keskustasta Kaarinan Voivalaan. Se on mukavaa ja edullista, kiitos hienon seutulippujärjestelmän. Vain 60 eurolla saan matkustaa Turussa ja lähikunnissa rajattomasti kuukauden ajan kaikilla vakiovuoroilla ja paikallis- ja lähiliikenteen autoilla.

Linja-autossa oli taas tunnelmaa. Minä kyllä etupäässä luin kirjaani, mutta saatoin aavistaa ympärilläni kuhisevan sosiaalisen elämän.

Ajoin Saaronniemeen asti. Kävelin päätepysäkiltä vielä Kolkannokkaan, aivan meren ääreen. Katsoin taivasta ja merta. Annoin kevyen tuulen puhaltaa lävitseni. Se puhdistaa.

Ajattelin, ettei tätä mikään (ainakaan sosiaalidemokraattinen -> viite Jacob Södermanin taannoiseen lauselmaan) kunnallisjärjestö ole suunnitellut, saati toteuttanut. Mutta en minä tarvitse minkään paimentolaiskansan Jahvea tai muuta orjuuden ajan ihmisten keksimää luojaakaan selittämään Ruissalon kärjestä aukeavan maiseman kauneutta. Alkuräjähdyksestä alkanut luonnon oman kehitys riittää aivan hyvin kaiken selitykseksi.

Siinä taivaan ja meren rajalla minut täytti luja vakaumus siitä, että yritän tehdä omasta puolestani kaiken mahdollisen, jotta poikanikin voisi 46 kuuden vuoden kuluttua - hän silloin minun ikäisenäni - seistä samalla paikalla, toivottavasti nykyistä puhtaamman Saaristomeren rannalla, ja nauttia kaikesta samasta. Ja hänen lapsensa, jos niitä on tullakseen.

Sitten tyhjensin rakkoni, varoen visusti kääntymästä tuuleen päin. Tein tarpeeni maalle, jotta hiekka ja savi suodattaisivat virtsani merelle vähän sopivammaksi.

Kävelin rantoja pitkin hitaasti kohti leirintäaluetta ja keräilin samalla tapani mukaan välinpitämättömien tai peräti pahantahtoisten ihmisten maastoon kylvämiä roskia, lähinnä muoveja. Tällä kertaa onneksi löysin pienen muovipussinkin, joka pian täyttyi. Pitäisi aina ottaa luontoretkelle biohajoavia roskapusseja taskuun. Heitin jätteet lopulta hyvin sijoitettuun jäteastiaan.

Sitten kävelin reippaasti kotiin.

Siinä oli hyvää aikaa ajatella elämää, työtä, politiikkaa, rakkautta ja monia muita tärkeitäja ja vähemmän tärkeitä asioita.

Ylitettyäni sillan mantereelle ajattelin, että ovatpa suunnittelijat ja tyhmät päättäjät tehneet katalan tempun meille kävelijöille ja pyöräilijjöille, kun he pakottavat meidät kiertämään melkein Artukaisten kulmalle, ennen kuin voimme taas kääntyä keskustaa kohti. Ja tämä taival on tehtävä aitojen ja piikkilankojen välissä tylsällä varastoalueella. No, EU-direktiivi pakottaa aitaamaan ja sulkemaan satama-alueet "asiattomilta". Ehkä se on järkevääkin. Mutta kiertäminen tuntui jotenkin kohtuuttomalta.

Keksinkin esittää, että satama-alueen yli täytyy rakentaa kevyenliikenteen silta, ratapihan ylittävän kävelysillan tapaan, Ruissalon sillan korvalta Pansion tielle, jonnekin Juhana Herttuan puistokadun risteyksen tienoille. Sillalle pitäisi päästä molemmissa päissä pitkiä ja loivia ramppeja myöden, jotta sille olisi helppo pyöräillä ja se kävisi vaikka pyörätuolia käyttäville. Ruissalo tulisi taas lähemmäksi kaupunkia. Järkevämpi tämä silta olisi, ainakin kiireellisempi, kuin kansallismaiseman vaarantava ja melko turhalta tuntuva Pennisilta.

Kaupungissa söin kevyen lounas-päivällisen thai-ravintolassa. Oli tosi hyvää, lihaakin, mutta etupäässä mausteista kastiketta ja riisiä. Joskus sallittaneen ulkomaan herkutkin. Juomaksi otin mango-mehua, kun kotimaisia mehuja ei ollut, enkä halunnut keskellä päivää olutta juoda.

Illalla nukahdin helposti ja nukuin hyvin, kiitos runsaan liikunnan ja raikkaan ulkoilman. En myöskään ollut syönyt liikaa.

Aamuyöllä näin unta. Tulin sataman yli kävelysiltaa Ruissalon sillalle, jossa oli parkkipaikka ja vaihtoasema sähköbusseihin, jotka veivät ihmisiä saarelle. Omalla autolla sinne saivat ajaa vain työssäkäyvät ja vakituiset asukkaat sekä mökkiläiset tai paremminkin huvila-asukkaat, joilla oli mahdollisuus lunastaa ajolupa saarelle kohtuulliseen hintaan. Kyllä muutkin sellaisen saivat, vaikka golf-kentän asiakkaat, mutta heidän hinnassaan olikin jo reilu luonnonsuojelulisä. Heräsin hyvillä mielin.

Ensi kevääksi hankin taas kunnollisen pyörän, jotta voin käydä Ruissalossa useammin.

Tätä juttua Turun Sanomat ei uskaltanut julkaista!

Taiteilijoille työtiloja, Kulttuurikeskus säilytettävä Suurtorin ympärillä

Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen on ilmoittanut kannattavansa Turun taiteilijoiden työtilojen järjestämistä selvittäneen työryhmän esityksiä. Hän on jopa laajentanut esitystä niin, että esimerkiksi pitäisi ottaa Helsingin Kaapelitehdas, siis työtilojen lisäksi tilaa myös tapahtumille.

Taiteilija Harro Koskinen ja Turun Sanomatkin ovat jo ehtineet kannattaa Pukkisen esitystä. Mekin kannatamme sitä. Tosin sillä varauksella, että tilat voivat olla eri paikoissakin, jos yhtä sopivaa taloa ei löydy. Taustaksi on kuitenkin esitettävä muutama huomautus.

Ensinnäkin, kiinteistölautakunta on hyväksynyt esisopimuksen Jokikadun kiinteistön myymisestä. Kaupunginjohtaja siis esittää työtilojen hankkimista taiteilijoille, kun kaupunki toisaalla on viemässä heidän hyviksi katsomiaan työtiloja! Vasen käsi ei selvästi tiedä, mitä oikea jalka polkee.

Toiseksi, Turun Kulttuurikeskus on jo vuosia järjestänyt pienillä kustannuksilla, mutta hyvällä menestyksellä toimintaa ja tapahtumia hyvin erilaisille yleisöille Vanhan Suurtorin tiloissa. Paikka on keskeinen ja muutenkin mainio. Nyt kulttuurilautakunta esittää – ja ikävä kyllä - yksimielisesti Kulttuurikeskuksen ”toimintojen uudelleen järjestelyä” ja tilojen ottamista pois konsertti-, näyttely- ja muusta vastaavasta käytöstä.

Samaan aikaan Suurtorin rakennukset ovat myyntilistoilla, tai niiden käyttötarkoitusta muutetaan. Yhdistykset joutuvat jo tungeksimaan pienempiin tiloihin. Esimerkiksi Kansainvälinen kohtauspaikka menetti tilojaan, samoin lasten ja nuorten kerhotoiminta.

Kolmanneksi, taiteilijoiden työtilakysymystä selvitti työryhmä jo kymmenisen vuotta sitten. Esitykset olivat silloin samansuuntaisia kuin nytkin. Kuinka monta kertaa pyörä pitää Turun johdossa keksiä, ennen kuin se otetaan käyttöön?

Mielestämme näissä asioissa olisikin nyt edettävä seuraavassa järjestyksessä:

1. Kulttuurikeskus on säilytettävä itsenäisenä yksikkönä kulttuuritoimen johtosääntöä uudistettaessa.
2. Kulttuurikeskuksen toiminta on turvattava nykyisissä tiloissa jatkossakin.
3. Kaupungin omistamien arvorakennusten myyminen on lopetettava. Tiloja on kehitettävä niin, että ne ovat kaikkien kaupunkilaisten käytössä.
4. Jokikadun kiinteistön myymisestä on luovuttava ja siitä on tehtävä taiteilijoiden kohtuuvuokraisten työtilojen pysyvä keskus.
5. Taiteilijoille ja taidetapahtumille voidaan järjestää lisätilaa vaikka Barkerin vanhasta tehdaskiinteistöstä, mikä edellyttäisi nykyisen kaavaehdotuksen muuttamista ja tilainvestointeja.
6. Perustetaan kaupungin toimin tai tuella asianmukaisesti varustettu elokuvakeskus, mikä avaa jälleen mahdollisuuden pienten yleisöjen elokuvien esittämiselle Turussa, kerhotoiminnalle ja elokuvakasva-tukselle. Paikaksi sopisi nyt rappeutumaan jätetty Palatsi, joka voitaisiin pienellä rahalla kunnostaa.
7. Rytmimusiikille varataan omat tilat, mihin taas sopisi hyvin esimerkiksi Domino. Myös tässä hankkeessa kaupunki voisi toimia alan yrittäjien kanssa.
8. Taiteilijoiden työtiloja ja kulttuurin muita toimitiloja hallinnoimaan perustetaan kaupungin hallitsema, mutta toiminnallisesti itsenäinen organisaatio (yhtiö tai säätiö), jolle tilojen omistus siirretään ja jolle myös taataan riittävä tuki, jotta asianomaisilla on tiloja todella varaa käyttääkin.

Taiteeseen kannattaa joka tapauksessa aina sijoittaa, se antaa elämään sisältöä ja tarkoitusta, sekä vetää kaupunkiin aktiivisia ja luovia ihmisiä kaikille aloille – ja tuo rahat moninkertaisesti takaisin.

Asko Mäki, yhteiskunnallisten aineiden opettaja ja Riikka Oksanen, ympäristö- ja kaavoituslautakunnan jäsen, kaupunginvaltuustoehdokkaita, Turku (vas)

(Tämä yleisönosastoon tarkoitettu kirjoitus lähetettiin Turun Sanomiin 10.9.2008).

Turussa tarvitaan vasemmiston ja vihreiden yhteistyötä

Turussa Vasemmistoliitto, sosiaalidemokraatit ja vihreät saivat viime kunnallisvaaleissa yhteensä yli 53 prosenttia äänistä ja 37 valtuutettua 67:stä. Kaupunkia johtaa silti kokoomus, vaikka sillä on vain 20 valtuutettua. Asiat sovitaan muutaman johtavan poliitikon kesken.

Vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden ohjelmat ja tavoitteet ovat lähempänä toisiaan, kuin kokoomuksen. Miksi demarit ja vihreät ovat kuitenkin antaneet vallan kokoomukselle? Uskon, että suuri osa demareiden ja vihreiden äänestäjistä on tyytymättömiä Turun nykyiseen menoon.

Vasemmistoliitto, SDP ja vihreät ovat todennäköisesti enemmistönä tulevassakin valtuustossa. Niiden avoin yhteistyö voisi johtaa pois poliittisen kähminnän käytännöistä. Se antaisi mahdollisuuden sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän Turun kehittämiseen. Muutos vaatii Vasemmistoliiton reilua vaalivoittoa, joka panee yhteistyökuviot uusiksi.

- Sain juuri tänään (7.10.) tiedon, ettei Vasemmistoliiton oma paikallinen lehti Uusi Päivä ei aio julkaista tätä juttua. Syitä ei esitetty, niitä voi vain arvailla.

_________________________________________

Turku eilen, nyt – ja joskus

Turun Vasemmistoklubi
avoin keskustelusarja vasemmistolaisuudesta

Tiistai 30.9.2008 kello 19
ravintola Old Bank, yläkerta (Johtokunta/Förvaltningsråd),
Aurakatu 3

Mukana muun muassa opiskelija Li Andersson, luokanopettaja Mervi Lappalainen, opiskelija KoJonne Pohjois-Koivisto, toimistonhoitaja/eläkeläinen Ulla Syväkari, psykologi Markus Varjonen, opiskelija Emma Vartiainen ja muita Vasemmistoliiton turkulaisia kaupunginvaltuusto-ehdokkaita sekä vakituinen vieras professori emeritus Antero Jyränki.

Keskustelua johdattelee VTM Asko Mäki.

Vapaa pääsy. Tervetuloa!
_____________________________________________________________________________________

torstai 25. syyskuuta 2008

Obama johtaa - McCain väistelee

Meidän kunnallisvaalimme ovat tietysti tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat meneillään olevista vaalikampanjoista maailmassa. Mutta kyllä muuallakin tapahtuu jotain huomion arvoista.

Yhdysvalloissa demokraattien ehdokas, senaattori Barack Obama on noussut mielipidetiedustelujen kärkeen. USA:ssahan tärkeitä ovat osavaltiokohtaiset tulokset. Niiden perusteella määräytyvät valitsijamiehet, jotka vaalin muodollisesti suorittavat. Osavaltiossa enemmistön kansalaisten äänistä saanut saa myös kaikki sen valtion valitsijamiehet. Valitsijamiesten määrä vaihtelee asukasluvun perusteella niin, että Kaliforniasta valitaan 55 ja pienimmistä osaltioista 3 valitsijamiestä.

Ehdokas voi saada koko liittovaltiossa enemmistön ihmisten äänistä, mutta järjestelmä voi antaa hänelle vähemmistön valitsijamiehistä. Näinhän kävi vuonna 2000, jolloin George W. Bush valittiin ensimmäisen kerran USA:n presidentiksi.

On hyvin muistissa, että ratkaisu tapahtui Floridassa, jossa Bushin veljen johtama valtiokoneisto antoi voiton 500-600 äänen erolla W:lle. Lopulta asian ratkaisi maan korkein oikeus äänin 5-4. Enemmistön muodostivat isä-Bushin nimittämät tuomarit.

Riippumattomien mielipidetutkimuslaitosten viimeksi tekemien osavaltiokohtaisten tiedustelujen perusteella Obama olisi tällä hetkellä saamassa 286 valitsijamiestä ja republikaanien ehdokas, senattori John McCain 252. Voittoon tarvitaan 270. Peli ei ole kuitenkaan vielä läheskään pelattu.

Obamalle veikatuista valitsijamiehistä 75 olisi tulossa osavaltioista, joissa kannatusero ehdokkaiden välillä on alle 5 prosenttiyksikköä. Yli kymmenellä prosenttiyksiköllä Obama johtaa osavaltioissa, joista olisi tulossa 168 valitsijamiestä. Loput 43 valitsijamiestä tulisivat sitten muista osavaltioista.

Pienetkin heilahtelut joissakin osavaltioissa voivat siis kääntää asetelman. Ja aikaka varsinaiseen vaalipäivään 4.11. on vielä melkein kuusi viikkoa.

Obaman on käynyt kampanjaa kaikisa osavaltioissa. Nyt hän on luopumassa aktiivisesta kampanjoinnista joissain varmoissa McCain-osavaltioissa ja keskittämässä voimavaroja vaa'ankielivaltioihin.

Obama johtaa yli viidellä prosenttiyksiköllä kolmessa osavaltiossa (Colorado, Uusi Mexico ja Iowa)ja niukemmin myös Virginiassa, jotka kaikki nykyinen presidentti Bush voitti neljä vuotta sitten.

McCain taas pelaa riskipeliä Hän ilmoitti tänään (25.9.), ettei osallistu huomiseksi sovittuun ensimmäiseen vaaliväittelyyn Obaman kanssa. Syyksi McCain ilmoitti tarpeen keskittyä Yhdsyvaltoja koettelevan finanssikriisin ratkaisemiseen. Hänellä ei kyllä ole sen kanssa mitään suoranaista ja välitöntä tehtävää.

McCain myös keskeytti vaalimainontansa toistaiseksi, edellä mainitusta syystä. Poliittiset tarkkailijat huomauttivat, että Obamalla on paljon McCainia enemmän rahaa vaalikassassan. Jälkimmäinen ehkä haluaa säästää varoja kampanjan loppukahinoihin.

Jos Obamasta tulee presidentti, hänelle on tulossa varsin vahva asema kongressissa, jonka senaattiin ennustetaan demokraattien enemmistöä luvuin 56-44 ja edustajainhuoneeseen 242-193.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Kuusi esitystä - ja yksi lupaus

Olen ehdolla Turun kapunginvaltuustoon. Minulla täytyy siis varmaan olla jonkinlainen ohjelma, tavoitteita ja vaalilupauksia. Kannatan toki Turun Vasemmistoliiton kaupunkipoliittista ohjelmaa ja ympäristöohjelmaa, mutta olen vielä yrittänyt kiteyttää tähän juuri minulle tärkeät asiat:

1. Palvelut turvattava!

Terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja koulutus ovat kunnan tärkeimmät tehtävät. Niin myös Turussa. Terveydenhuollossa suurin ongelma ovat pitkät jonot. Niitä ei saada lyhennettyä, ellei terveydenhuoltoon suunnata lisää voimavaroja, rahaa, ja työllistetä ammattitaitoisia työntekijöitä.

Sosiaalipuolella kasvaa nopeimmin vanhusten palveluiden tarve. Vanhempien ihmisten edellytyksiä asua kotona on tuettava, mutta myös laitospaikkoja tarvitaan lisää.

Päihdeongelmaiset unohtuvat helposti. Turussa on pantava myös nämä palvelut kuntoon.

Kouluissa on tärkeää pienentää opetusryhmiä eli luokkakokoja. Se on mielestäni jopa tärkeämpi asia, kuin koulujen määrä ja sijainti. Totta kai myös pienten koululaisten koulumatkan on oltava turvallinen.

Ei ole ensisijaista tuottaako kaupunki palvelut turkulaisille itse, vai ostaako se palvelut muilta, vaikkapa yksityisiltä. Tärkeintä on palvelujen laatu - ja tietenkin hinta. On muistettava, että yksityinen tuottaja lisää hintaan aina myös voiton. Toisaalta myös kaupunki voi tuottaa palveluja tehokkaasti ja laadukkaasti, kunhan asiat järjestetään hyvin.

2. Turun talous kuntoon!

Palveluiden turvaamiseksi kaupungilla täytyy tietenkin olla voimavaroja eli rahaa. Oikeistoenemmistön aikana Turun talous on mennyt huonoon kuntoon. Sosiaalidemokraattien ja porvareiden johtamat valtakunnan hallitukset ovat vielä vieneet kuntien terveeltä taloudelta pohjaa.

Kaupungin omaisuuden myyminen ja toimintojen leikkaaminen juustohöylä-menetelmällä eivät ole oikea tapa parantaa Turun taloutta. Tarvitaan pitkälle tähtäävää ja määrätietoista, suunnitelmallista toimintaa tulojen lisäämiseksi ja menojen vähentämiseksi kestävällä tavalla. Kaupungin energialaskun pienentäminen on tästä yksi esimerkki.

En pysty nyt esittämään täydellistä ja menestyksellistä suunnitelmaa Turun talouden tervehdyttämiseksi. Siihen ei ole pystynyt kaupungin päätoiminen johtokaan, vaikka sillä pitäisi olla kaikki tieto ja taito käytettävissään. Talousongelmien ratkaiseminen on vuosien, ellei vuosikymmenten työ.

Turun taloustilannetta ei saa käyttä tekosyynä ideologisten ratkaisujen tekemiseen ja turkulaisten yhteisen omaisuuden luovuttamiseen yksityisen voitontavoittelun tai harvojen hallitsemien säätiöiden haltuun. Kaupungin omaisuus on pantava hukkaamis ja hävittämiskieltoon!

3. Lähiöitä pitää kehittää!

Asun itse Turun keskustassa, mutta suurin osa turkulaisista asuu lähiöissä. Ne ovat näivettymässä. Mielestäni jokaiselle lähiölle pitää laatia yhdessä sen asukkaiden kanssa kehittämisuunnitelma. Kaupungin on suunnattava voimavaroja lähiöiden kehittämiseen.

4. Kulttuurikaupunki nyt - ei vasta 11. vuosi!

Taiteeseen ja kirjallisuuteen kannattaa aina sijoittaa - ne tekevät hyvää ihmisten mielelle ja ruumiille. Aktiivinen kulttuuriympäristö myös vetää puoleensa luovia ja aikaansaavia ihmisiä, sellaisia turkuun tarvitaan lisää. Sitäpaitsi sijoittaminen kulttuuriin tuottaa rahat takaisin kaksin-, kolminkertaisesti.

Kulttuuritoiminta ei saa olla pelkkää yläkulttuuria ja eliitin patsastelutilaisuuksia. Turussa on nyt tärkeää säilyttää Kultturikeskus itsenäisenä ja toimivana kokonaisuutena ja nimenomaan Vanhan Suurtorin ympäristön tiloissa.

Kaupunginm omistamia vanhoja ja arvokkaita rakennuksia ei saa enää missään tapauksessa myydä pois - ei varsinkaan naurettavilla pilkkahinnoilla!

Saatuamme Turkuun uuden hienon kirjastokokonaisuuden, on kirjastomäärärahat nostettava riittävälle tasolle. Sivukirjastoja ei saa lopettaa, vaan niiden toimintamahdollisuuksia pitää parantaa.

On suuntauduttava Kaupunginteatterin ja Konserttitalon peruskorjauksiin ja laajennuksiin. Jos uutta kongressitilaa tarvitaan, se voidaan sijoittaa vaikka Artukaisiin Turkuhallin ja messukeskuksen yhteyteen. Juuri kongressitilojen rakentaminen sopii yksityinen pääoman tehtäväksi.

Turkuun pitäisi saada elokuvakeskus, joka voisi olla elokuvakerhojen, elokuvakasvatuksen sekä erityisryhmille (eläkeläiset, päiväkodit, kotivanhemmat jne.) suunnattujen esitysten tila. Paikaksi sopisi pienen, mutta asianmukaisen kunnostuksen jälkeen Palatsi. Toimintaa kaupunki voisi pyörittää yhdessä alan yrittäjien kanssa.

Samanlainen keskus tarvittaisiin rytmimusiikille ja se sopisi Dominon tiloihin.

Kannatan myös riittävien ja kohtuuvuokraisten työtilojen järjestämistä niitä tarvitseville turkulaisille taiteilijoille.

5. Turusta ympäristön ja energian säästämisen mallikaupunki!

Kaupunki voi tehdä paljon ympäristön suojelemiseksi ja energian säästämiseksi. Se ei ole mitään viherpiiperrystä, vaan välttämätöntä meidän itsemme ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin vuoksi.

Avainasia on energian säästäminen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön ottaminen. Suurin osa turkulaisten käyttämästä energiasta tuotetaan hiiltä ja öljyä polttamalla. Sen sijaan tarvitaan yhä enemmän tuuli- ja aurinkoenergiaa, sekä rakennuksissa lämpöpumppuja, jotka voivat alentaa talojen energian kulutusta kymmenillä prosenteilla. Rakennuksista pitää tietenkin tehdä vähemmän energiaa kuluttavia. Energiaa säästämällä säästyy luontoa - ja veronmaksajien rahoja.

6. Turku on Suomen paras kaupunki - tehdään siitä vielä parempi!

Vaalilupaus: Lupaan tehdä parhaani näiden esitysten toteuttamiseksi!